Tehoaine hohti helmiäisenä vihreän kuoren alta. Pullossa luki, että se sisältää hedelmäuutetta, joka taas sisältää mikroöljyä. Venla pyöritti tuotetta käsissään. Pullon takana oli kaksi kasvokuvaa samasta naisesta. Toisessa kuvassa tympeäilmeisen naisen tummat hiukset olivat kuin kapisen koiran turkki, sen yläpuolella luki before. After kuvassa saman, mutta nyt rohkaisevasti hymyilevän naisen tukka laskeutui houkuttelevasti hänen paljaille olkapäilleen, alastomalle kaulalleen ja sitä myöten alaspäin, kohti näkymättömiä rintoja. Tukka oli epätodellisen tasainen, mutta Venla ei välittänyt siitä. Hän halusi samanlaisen. Hän tahtoi tyrmätä vastaantulevat naiset ja miehet kiiltävillä ja terveillä hiuksillaan. Aiemmin hän oli ollut tukkaansa jokseenkin tyytyväinen. Hän oli leikannut itse latvojaan aika ajoin, joskus enemmän, toisinaan taas vähemmän riippuen vuodenajoista, mutta nyt Venla oli tullut tietoiseksi  todellisuudesta, jossa hiukset välkehtivät, eivät haaroitu eivätkä hilseile, vaan pakottavat miehet nuuhkimaan niiden luonnollista hedelmänkukkaistuoksua  ja sen huumaamana upottamaan päänsä liukkaaseen kuontaloon. Osmo ei ollut tehnyt niin koskaan koko heidän kaksikymmenvuotisen yhdessäolonsa aikana.

Venla ei odottanut iltaan, vaan pesi hiuksensa keskellä päivää, kuivasi ne pyyhkeeseen, levitti niille uutta hiuksiin jätettävää hedelmäuutetta ja istui toiveikkaana television ääreen odottamaan tukan kuivumista. Ostoskanavalla ryhmä erinäköisiä ja eri-ikäisiä naisia keskusteli karvan poiston ongelmallisuudesta, johon nyt oli keksitty kiistatta maailman paras keino. Australialaisella Nads -vahalla sai karvaisimmaltakin mieheltä sääret sileiksi hetkessä, mikä todistettiin demonstroimalla. Mies naurahti omalle hölmöydelleen ja näytti ihmettelevän miksi oli suostunut tähän mainokseen. Hänen muutoin mustien ja kiharaisten karvojen peittämässä sääressään oli nyt kämmenen kokoinen kalju laikku. Kontrasti oli valtava. Miehen käsitellyllä iholla ei näkynyt jälkeäkään karvoista tai niiden tupeista. Sama operaatio toistettiin nyt miehen hartialla, joka oli miehen vähäkarvaisin kohta. Siitäkin aine vei mukanaan melkoisen tupon. Paperi, jolla karvat loppu viimein vahan levittämisen jälkeen repäistiin irti, käännettiin ylöspäin yleisöön. Viimeiset mustat muistot ihmisen alkukantaisuudesta valkoisella paperilla. Se oli kuvottava tuppo. Aine sai karvat pois sieltäkin missä niitä ei ollut. Sama toistettiin vielä miehen käsivarteen. Mies oli typertynyt. Hänen vartalossaan oli nyt karvattomia länttejä siellä täällä. Ihme aine.

Venla kääriytyi kylpytakkinsa, nosti jalkansa sohvalle ja hiveli sänkisiä sääriään. Television naiset alkoivat ylistää vahan ominaisuuksia kuin aivopesijättäret. Heidän näytti olevan vaikeaa odottaa vuoroaan eikä heitä helpolla voinut olla uskomatta. Ajatella, että höyläämällä säärikarvansa ne saattavat alkaa kasvaa sisäänpäin, huudahti keski-ikäinen nainen, joka oli kokenut nuorempana kauhunhetkiä ajellessaan karvojaan. Lopulta hän oli joutunut kirkumaan isäänsä apuun, joka oli ollut hyvin järkyttynyt siitä, että lapsensa sääret olivat nyt vallan punaiset ja pilalle hiertyneet. Venla ihmetteli, mitä apua isästä olisi tyttärelleen voinut olla. Australialaiset olivat kenties avoimempia suhteessa vanhempiinsa ja saivat tarvittaessa näiltä henkistä tukea karvojen ajeluun kohdistuvissa vaikeuksissaan. Venla mietti miten hänen isänsä olisi asiaan suhtautunut, jos hän olisi kehdannut tätä huutaa apuun. Isä olisi luultavasti yskäissyt ja mennyt tiehensä mitään sanomatta.

Mainoksesta kävi selville, että vaha oli turvallista ja helppokäyttöistä, hyvän tuoksuista sekä aito luonnontuote. Päälle päätteeksi sitä käyttämällä karvat lakkaisivat lopulta kokonaan kasvamasta. Venla oli tullut karvattomuuden tärkeydestä tietoiseksi viimeksi kun Osmon käsi oli kesken Levottomat -elokuvan huomaamatta eksynyt hänen säärelleen ja vetäytynyt sitten kiireesti pois. Venla oli ajatuksissaan alkanut leikkiä mitä et ole koskaan tehnyt peliä Osmon puolesta: En ole koskaan suudellut Venlaa takaapäin reiden sisäpuolelle, en ole koskaan imenyt Venlan varpaita, en ole koskaan nuollut hänen sormiaan tai en muuten ole koskaan pannut pappia ja lopulta en ole koskaan tuntenut todellista intohimoa. Venla tiesi mistä se johtui; hän ei ollut kyllin seksikäs. He olivat alkaneet seurustella jo yläasteella -  sen vuoksi, että kaikki muutkin seurustelivat ja heillä oli  yhteinen koulumatka mikä mahdollisti romanssin syntymisen. He alkoivat äkkiarvaamatta odottaa koulumatkaa jo illalla, nousivat yllättäen aamulla virkeimpinä kuin ennen ja koko päivän he odottivat malttamattomina koulun päättymistä. Vihdoin Osmo uskalsi tarttua hanskan peittämällä kädellään Venlan lapaseen. Se riitti   ja johti heidät vääjäämättä naimisiin. Kuin kaksi laiskaa kilpikonnaa he olivat aloittaneet sen, mitä heiltä odotettiin ja mitä he itsekin luulivat odottavansa. Työ, koti ja lapset tulivat jokainen aikanaan, oikeassa järjestyksessä. Kaikki lihoivat ja olivat hyvinvoivia. Kilven alle ei kurkittu. Venla ihmetteli, miten lapset olivat saaneet alkunsa. Oliko hän tuntenut intohimoa silloin? Ei, hän tunsi sitä nyt, joka päivä ja näki unia omasta miehestään, joka halusi häntä. Mutta tämä tapahtui väärässä järjestyksessä. Hänen olisi pitänyt haluta silloin kun Osmon testosteronin tuoksu täytti talon. Nyt siitä ei ollut jäljellä mitään hajuakaan tai sitten Venlan ryppyvoiteen vanilja ja avokado peittivät sen alleen niin kuin kaiken muunkin.   

Venla höyläsi säärensä. Mainos jatkui vielä, kun hän istahti takaisin sohvalle. Nads vahan ostajalle luvattiin Nads kiivihedelmäsaippua ja kosteusvoide. Hinta hirvitti, mutta Venla kirjoitti puhelinnumeron muistiin. Hän ei pitänyt sängestään ja todellakin näytti siltä kuin satoihin ihoreikiin jäisi jokaiseen aina karvan alku kasvamaan. Talven kalvettamissa säärissä mustat pilkut pistivät silmään ikävällä tavalla. On varmasti mahdollista, että jos ihokarva ei pääse ulospäin,  se tunkee toiseen suuntaan. Venla säikähti omaa oivallustaan, mutta uusi mainos vei hänet mennessään. Nyt valkoihoiset rasvavatsat haikailivat unelmavartalon perään. Kukapa ei, Venla mietti ja taputteli vatsaansa. Hänen raskausarpensa halkoivat ihoa kuin repeämät viilin pinnalla. Mutta mainos lupasi kapenevan vyötärön jo kuukaudessa ilman että tarvitsi tehdä mitään muuta kuin ostaa tuo sähköimpulsseja lihaksiin lähettävä vyö, joka supistaisi vatsalihaksia jopa kolme tuhatta kertaa kymmenessä minuutissa. Siihen ei ihminen itse pystyisi. Tulokset olivat mullistavia. Todisteena olutpullon värinen unelmavartalo käveli siroin varvasaskelin pelkissä bikineissä televisioruudun poikki. Nainen oli  nykykäsityksen mukaan mallikappale. Ohut uuma, litteä vatsa. Rinnat pullistuivat kankaanpalojen alta kuin kaksi Nads vahalla käsiteltyä kookospähkinää. Sen naisen ei tarvinnut miettiä miksi oli mainokseen mennyt. Hän viestitti koko olemuksellaan, että oli intohimoinen ihminen. Valmis hyväiltäväksi ja otettavaksi, valmis ottavaksi. Hän voisi aivan ilman häpeää huutaa miehelleen tai kenelle tahansa miehelle, että minä haluan sinua nyt! Hänellä oli siihen näkyvä oikeus ja Venla tahtoi samat oikeudet. Hän tunnusteli jo kuivanneita hiuksiaan eikä huomannut eroa, veti suortuvan kasvoillensa ja nuuhkaisi. Hedelmäistä. Se oli hyvä alku